Millaisia oli raskauden ensimmäiset viikot?

Esikoiseni laskettu aika on marraskuussa. Tällä hetkellä olen olen raskausviikolla 26+4. Raskaus on ollut kovin toivottu jo monen vuoden ajan ja vihdoin suuri unelmamme perheenlisäyksestä on toteutumassa.

Raskauden alkuajoista alkaen olen useasti miettinyt blogin pitämistä. Alkuajoista alkaen elämääni on liittynyt paljon erilaisten vauva- ja odotusblogien lueskelua sekä instagramin selailu näistä aiheista on lisääntynyt. En kuitenkaan silloin uskaltanut lähteä vielä itse kirjoittamaan. Nyt kun raja on ylitetty voisin vähän muistella ensimmäisiä raskausviikkoja.

Lapsemme on saanut alkunsa lapsettomuushoitojen avulla, josta saatan kirjoittaa myöhemmin lisää. Positiivisen raskaustestin teimme 27.2.2018. Tämä oli suuri yllätys, koska odotin testipäivänä suurta pettymystä. Muistan edelleen sen tunteen kuinka kädet täristen kiikutin raskaustestin makuuhuoneeseen miehen nähtäväksi ”olen raskaana”. Testiin todella piirtyi kaksi viivaa. Uskomatonta!

Raskauden ensimmäinen kolmannes oli minulle täynnä pelonsekaisia tunteita, mutta myös ihanan odottavaista aikaa. Pelko johtui suurimmaksi osaksi isoista toiveista sekä aiemmin koetuista pettymyksistä. Kiitos miehelleni, joka jaksoi aina tukea ja kannustaa epätoivon iskiessä.

Monet ystävistäni oli kokenut alkuraskaudessa paljon erilaisia oireita. Tämä lisäsi pelkoani, koska olin alkuraskauden hyvin oireeton. Ensimmäinen oireeni oli kuukautisten poisjäänti. Seuraavana oireena ilmestyi arat rinnat. Rintojen arkuus jatkui noin viikolle 10 asti. Pahaa oloa odotin ja jostain syystä jopa toivoin. Uskoin tämän olevan konkreettinen merkki raskaudesta. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Joskus jopa toivoin oksentavani, että tietäisin olevani raskaana. Nautin siitä, kun joskus aamuisin koin pientä etovaa oloa. Näin jälkikäteen mietittynä ei kuulosta kovin järkevältä.

Tässä myös hyvä opetus muille piinailijoille, oireettomuus ei välttämättä merkitse mitään huonoa. Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, voin olla hyvinkin onnellinen siitä, että pahaa oloa ei ole ollut. Myöskään en ole joutunut kärsimään siitä, ettei ruokaa tekisi mieli. Ensimmäisellä kolmanneksella olisin voinut syödä koko ajan ja ihan mitä vaan. Erityisesti kovin tuhdit ruuat tekivät hyvin kauppansa. Eiköhän sen voisi laskea kolmanneksi raskausoireeksi, jatkuva nälkä. Neljäs oireeni oli ajoittainen päänsärky, joka ilmeisesti liittyi hormooneihin. Tämä oire oli kuitenkin läsnä vain hetken, muistaakseni viikon 8 alussa.

Merkittävä hetki alkuraskaudessa positiivisen raskaustestin jälkeen oli, kun pääsimme viikolla 7+3 näkemään pikkuisemme ensimmäistä kertaa. Voi sitä helpotuksen määrää, sydän löi ja siellä hän kasvoi oikeassa paikassa. Olemme raskauden aikana käyneet ”pakollisten” ultrien lisäksi myös yksityisellä ultrissa. Tästä lisää omassa postauksessa.

Raskaudesta kertominen oli minulle vaikeaa. Halusin salata asiaa mahdollisimman pitkään, ettei tarvitsisi pian kertoa huonoja uutisia. Muutama ystäväni tiesi hoidoista ja niiden aikatauluista, joten heiltä oli vaikea salata onnistumista. Olen edelleenkin yllättynyt itsestäni, että pystyin pitämään asiaa salassa niinkin pitkään läheisiltä, vaikka koko pää oli täynnä pelkästään raskauteen liittyviä ajatuksia. Myöhemmin lisää ajatuksia siitä, miltä asiasta tuntui kertoa ja missä kohtaa vaaleanpunainen vauvakupla poksahti päälleni.

rv 12+5

Onko täällä muita, joita pelko on piinannut ensimmäisillä viikoilla? Entä millaisia oireita teillä on ollut alkuraskaudesta?

Seuraa JauJau blogia Bloglovinissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *