Tyttö vai poika?

Lähes raskauden alusta saakka olen ollut varma, että poika meille on tulossa. Erään odottavan ystävän kanssa useasti spekuloimme asiaa. Hänen raskaus vaikutti selkeästi tyttöraskaudelta kun taas minun oireet viittasivat poikaan. Näistä toki on aika ristiriitaisia mietteitä netti pullollaan. Omaksi ilokseni tein kuitenkin useita ”testejä” missä sukupuolen voisi selvittää, kuten esimerkiksi nämä: https://www.terve.fi/artikkelit/poika-vai-tytto-hassuja-tapoja-arvata-vauvan-sukupuoli

Ylempään linkkiin liittyen, moni merkki viittasi poikaan. Vatsani oli alhaalla, Vauvan matala syke (n. 135), ruuan suhteen meni kaikki, niin makea kuin suolainen, joten siitä oli vaikeaa päätellä. Minulla on aina ollut jonkun verran epäpuhtauksia kasvoissa. Raskauden aikana kuitenkin ihoni on ollut paremmassa kunnossa, ainakin alussa. Tästä syystä myös voisi olettaa tulevan lapsen olevan poika. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin raskauspahoinvoinnista en kärsinyt laisinkaan. Tämä oli minusta selkeä merkki pojasta. Postauksen voit lukea täältä: https://jaujau.fi/2018/07/31/millaisia-oli-raskauden-ensimmaiset-viikot/

Rakenneultraa odotellessa, meillä molemmilla oli kuitenkin enemmän mielessä onhan kaikki hyvin, kuin sukupuoli. Olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että jos sukupuolen saa selville aiomme selvittää sen. Olen kuullut, että moni haaveilee ”voikun esikoinen olisi..”. Itselläni ei ole tullut koskaan tämänlaista ajatusta.

Rakenneultramme oli kesäkuun puolivälissä, viikolla 20+3. Minua jännitti ultra todella paljon ja mietin koko automatkan ”onko lapsella aivot”, ”mitä jos kaikki ei ole hyvin”. Odotusaulassa kädet hikosivat ja tutkimushuoneen pöydällä mietin uskallanko pitää silmät auki ja katsoa monitoriin.

Pian ultrauksen alussa kätilö sanoi ”täältä löytyy aivot, pikkuaivot..kaikki on niinkuin pitää” huokasin helpotuksesta. Uskalsin rentoutua ja nauttia katselemaan pikkuisemme touhuja.  Ultrauksen loppupuolella kätilö kysyi ”haluatteko tietää sukupuolen?”. Halusimmehan me, ”veikkaan vahvasti tyttöä”. Hassua, mutta minun ensimmäiset sanat taisivat olla ”ei voi olla, TYTTÖKÖ?”

Hassua, että oma oloni on ollut niin erilainen. Sukupuolella ei väliä, kunhan lapsi oli terve. Ja tottakai, olen äärimmäisen onnellinen tulevasta pienokaisesta. Tätä piti kuitenkin sulatella hetken aikaa, koska mieleni oli ollut niin pitkään odottamassa poikaa. Ystävä johon aiemmin viittasin, ei ollut myös uskoa minun uutisia tytön tulosta.

Rakenneulta oli kaikinpuolin yksi käänteentekevistä asioista raskaudessa. Kun sain kuulla kaiken olevan rakenteellisen kunnossa ja nähdä kuinka neiti liikkui pystyin jotenkin vapautumaan raskauden suhteen. Tämän jälkeen pikkuhiljaa puhuminen raskaudesta oli huomattavasti helpompaa. Raskaus ja vauvan saapuminen alkoi tuntua konkreettisemmalta. Ja kyllä, tässä kohtaa viimeistään päälleni poksahti se vaaleanpunainen vauvakupla ja vauvatavaroiden hankinta alkoi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *