Kuka omistaa vartaloni?

Kuuluuko raskaana olevan kroppa kaikille? Onko sallittua kommentoida toisen vartaloa miten vaan?

Raskaus mullistaa niin odottavan perheen, kuin heidän ympärillä olevienkin ihmisten elämää. On ihana ihastella yhdessä vauvaan liittyviä asioita sekä myös sitä pyöristyvää vatsaa. Minulle aluksi oli vaikeaa kun joku koski vatsaani. Tuntui hassulta, kun ei ehkä ollut vielä itsekään sisäistänyt, että vatsassani on uuden ihmisen alku. Nyt siihen on jo ehkä tottunut, mutta en silti toivo ventovieraiden ihmisten koskettelevan vatsaani.

Mitä sitten saa toiselle kommentoida ulkonäköön liittyen? Olen raskaana ollessani joutunut kolmesti kuulemaan ikäviä kommentteja omasta koostani. Olen hiukan hämmentynt miten ihmiset kehtaavat kommentoida niin suoraan toisen kropasta asioita. On ymmärrettävää, että pyöristyvä vatsa herättää katseita. Minusta on ollut myös kiva kuulla kommentteja kun ihmiset ovat huomanneet minun raskausvatsan. Silloin kommentit ovat olleet ”onpa ihana maha” ”voi kuinka kivasti vatsasi on pyöristynyt”.

Rv 19+1

Olen kuitenkin töissä saanut kommentteja, jotka ovat saaneet minut kovin hämilleni. Ensimmäinen niistä tapahtui kun oli viikolla 20+0. Eräs nainen töissäni tapasi minut pitkästä aikaa ja huomasi olevani raskaana. Keskustelu alkoi ”oletpa pyöristynyt viime näkemältä”. Tämä oli minusta vielä ihan hauska keskustelun aloitus ja kommentti raskauteeni liittyen. Nainen kuitenkin jatkoi puhettaan. ”siis olet vasta noin alussa?” ”Oletko varma, että siellä on vain yksi?” ”Siis herranjumala, siis kamala, kuinkakohan valtava sinusta vielä tulee”

Minua jälkikäteen vähän huvitti tilanne ja mietin mielessäni mitäköhän nainen mahtoi ajatella. On totta, että minun mahani tuli esille jo viikolla 13, jonka jälkeen sitä on ollut vaikea piilotella. Enkä oikeastaan ole edes viitsinyt tai halunnut piilotella. Se, että käytän kireitä vaatteita ei kuitenkaan mielestäni oikeuta ihmisiä kommentoimaan mitä tahansa.

Rv 22+1

Toinen tilanne tuli, kun olin viikolla 27+4. Eräs nainen töissä kyseli millä viikolla olen. Kerrottuani hän järkyttyi. ”ei voi olla totta, siis vasta viikolla 28 ja olet jo noin valtava, vaikka odotat vain yhtä?” Hetken päästä hän jatkoi, kysyen odotanko tyttöä. Kun kerroin, että odotan, hän jatkoi ”Joo no tytöstä leviää juuri tuolla tavalla joka paikkaan”. Jatkoi hetken päivittelyään. Menin niin hämilleni, että lähdin siihen vitsillä mukaan ja kommentoin, että on sitä kesäaikana tullut syötyäkin aikalailla mitä sattuu.

Tämä kommentti kuitenkin kolahti minuun jollain tavalla. Vaikka koen, että olen varustettu melko hyvällä itsetunnolla, enkä ota itseeni muiden sanomisista. Jäin pohtimaan sanoja vielä päivien päästä. Mieheni kysyi minulta mentäisiinkö ottamaan minusta odotuskuvia. En halunnut, koska koin itseni niin valtavaksi. Silloin tajusin, että kommentti oli todellakin vaikuttanut minuun. Halusin olla asian yläpuolella, enkä antaa sen vaivata tai vaikuttaa ajatuksiini itsestä.

Tänään, tämä toistui taas, viikolla 28+3. Töissä uusi työntekijä alkoi kyselemään minkä kokoinen vauvamme nyt on ja kauan minulla on äitiyslomaan. Kerroin, että viimeksi ultrassa neitimme oli kovin pieni ja kasvukäyrä meni alakäyrällä. Hän järkyttyi ja aloitti päivittelyn ”Siis pieni vauva? onpa outoa, näytät niin isolta.” Sitten hän alkoi vertailemaan itseään, että kun hän jäi äitiyslomalle itse ei ollut edes silloin näin iso kuin minä nyt.

Ja taas se tapahtui, en osannut puolustautua. Jäin vain suu auki katsomaan naista. Hämmentävää on myös se, että tämä nainen ei ole edes nähnyt minua ennen kuin olen ollut raskaana. Vaikka en niin tekisi, jäin miettimään että olisinko minä voinut samassa tilanteessa kommentoida hänen vartaloaan? Mahdollisia kesäkiloja tai muuten ulkonäköä? Jäi myös harmittamaan, että en osannut tilanteessa sanoa hänelle kommentin loukanneen minua.

Näiden kommenttien pohjalta jäin miettimään millaisia oppeja aikuiset antavat lapsille. Kaukaa haettua ehkä, mutta miten voimme aikuisina ehkäistä kiusaamista, jos itse kohtelemme toisiamme ihan miten sattuu?

Rv 28+3

Tässä minä nyt olen, pyöristyneen vatsani kanssa. Olin valtava tai en, olen ylpeä kropastani ja tästä pienestä ihmeestä joka kasvaa sisälläni. Olkaa kaikki muutkin ylpeitä siitä mitä olette, juuri sellaisena kuin olette!

”Cause you’re amazing, Just the way you are ” – Bruno Mars

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *