Huolia ja murheita

Olenkin sivunnut aihetta jos vähän muissa kirjoituksissa. Varmasti tyypillistä, että raskaus tuo mukanaan myös huolia. Jollain se voi liittyä raskauden tuomiin oireisiin ja jollain taas olla psykologista valmistautumista. Itselläni on lähes läpi raskauden kulkenut joku huoli matkassani. Aiheet ovat vain saattaneet vaihtua. Olen ajatellut, että lapsettomuuden tuoma pelko on osa, joka aiheuttaa minulle pelkoa. Ajattelen myös, että esikoisen odottamiseen liittyy huolia, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Alussa, noin puoliväliin asti pelkäsin, että menetän tämän lapsen. Välillä ajattelin voiko olla totta, että olen edes raskaana. Rakenneultraan asti pelkäsin paljon rakenteellisia poikkeavuuksia. Kun niitä ei onneksi ollut, pystyin hetkeksi hengähtämään. Tähän mennessä olimmekin sitten käyneet jo neljässä ultrassa, kun normaalisti ultria on vain kaksi.

Käydessämme 4D-ultrassa, minulle heräsi huoli vauvan koon puolesta. Hän oli paljon pienempi, kuin aiemmissa ultrissa. Kätilön mukaan syytä huoleen ei ollut, mielessäni tämä kuitenkin oli ajoittain. Otin huolen puheeksi myös neuvolassa. Heidän mukaan ei tarvitse asiasta huolehtia, kun kohtu kasvaa tasaisesti. Tämä huoli unohtui ajan kanssa.

Loppu kesästä minua huolestutti supistelut. Ne alkoivat kovin aikaisin ja pelkäsin, että ei tässä selvitä maaliin asti. Samoihin aikoihin ystäväni raskaus ei edennyt suunnitellusti. Huomasin, että aloin tarkkailla omaa oloa myös paljon tarkemmin ja pelkäämään oireita ja mm. mittailemaan verenpainetta. Tästäkin mentiin eteenpäin, kunnes huoleksi ilmestyi huoli, jota kannan edelleen. Nimittäin vauvan liikkeet kohdussa. Vauvamme on vatsassa hyvin rauhallinen, tai sitten liikkeet tuntuvat selkään päin enkä niitä tunne. Olen joutunut tekemään liikelaskentaa, sekä jo kerran soittamaan synnytyssairaalaan. On pitkiä aikoja, jolloin en tunne liikkeitä ollenkaan ja pitää tökkiä vauvaa hereille. Tämä on ollut stressaavaa. Onneksi minulta löytyy kotona doppleri, jolla voin kuunnella vauvan sydänäänet. Se aina vähän rauhoittaa mieltä, kun kuulee sydänäänet.

Hassua, kuinka tämä pieni tyyppi voi aiheuttaa jo näin paljon huolta, vaikka ei olla vielä tavattukaan. Sitä on jo niin kiintynyt häneen odotusaikana. Huolet ne varmasti vaan kasvaa, kun hän saapuu maailmaan.

Vastaa