Ystäviä, ruokaa ja yllätyksiä!

Tämä tapahtui jotenkin vahingossa. Yhtäkkiä huomasin kalenteristani viikonloppujen täyttyneen ystävien tapaamisilla. Näihin kuului mm. ”yö kyläily”, mökkireissu, yllätysjuhlat ja muutama brunssi. Ehkä alitajuisesti olen suunnitellut kalenteriini paljon ystävien tapaamisia ennen vauvan syntymää. Toivon, että tapaan toki ystäviä myös syntymän jälkeen, mutta nyt se on helppoa.

Vaikka tavallaan tunsin jossain kohtaa pientä syyllisyyttä siitä, että kaikki viikonloput ovat täyttyneet omilla menoillani, on kaikki ollut sen arvoista. Ei se, että olisi ikävää nähdä ystäviä, mutta se kaikki on pois kotihommista, parisuhteesta ja tällä hetkellä pinoksi asti kasautuvista opiskeluista. Ystävät ja niiden suhteiden ylläpitäminen on erittäin tärkeää ja myös niin antoisaa.

Ensimmäinen näistä syyskuun viikonlopuista suuntautui ystäväni luokse. Ystäväni muutti vuosia sitten 130 kilometrin päähän ja tapaamisemme ovat harventuneet. Meillä on ollut tapana tavata useimmiten kolmen hengen naisporukan voimin muutaman kerran vuodessa. Kaikilla on niin omanlaiset elämät eripuolilla Suomea, joten haasteita on löytää yhteiset aikataulut. Usein joudummekin tekemään niin, että sovimme uuden takaamisen aina jo valmiiksi, joskus siinäkin saattaa mennä puolivuotta, että yhteinen aika löytyy. Tällä kerralla olimme tapaamisen sopineet jo hyvissä ajoin. Suuntasimme ystävämme luokse yöksi. Illan ohjelmassa oli ruokaa, herkuttelua, saunomista ja kuulumisten vaihtamista. Oli ihana viettää aikaa yhdessä pitkästä aikaa oikein kunnolla, ilman kiireitä tai aikatauluja. Tajusimme tapaamisella, että tänä syksynä olemme olleet 10-vuotta ystäviä. On ollut ilo löytää nuorena aikuisena hyviä ystäviä ja vaikka kaikkien elämät ovat vuosien saatossa riepotelleet meitä erisuuntiin, ystävyytemme on säilynyt. Voi mitä kaikkea matkan varrella onkaan tapahtunut. Tästä reissusta jäi ainakin mieleen kärpäshyökkäys ilmastointikanavasta. Josta kolme naista ja yksi pieni lapsi selvisi hyvin menestyksekkäästi.

Seuraavana viikonloppuna suuntasin kahden ystäväni kanssa mökille. Suunnitelmat olivat hyvin samanlaiset kuin edellisenä viikonloppuna; hyvää ruokaa, ystäviä ja saunomista. Harmiksemme viikonloppu oli todella tuulinen ja sateinen. Olimme suunnitelleet viettävämme kaunista syysiltaa terassilla kynttilöiden valossa. Tämä suunnitelma kariutui ja istuimme mökissä sisällä villasukat jalassa. Onneksi ystäväni pystyivät lämmittelemään itseään myös punaviinin voimin. Emme ole pitkään aikaan päässeet tällä porukalla yhdessä yöksi pois kotoa. Tämä oli niin virkistävää. Olemme tunteneet nuoruudesta asti. Tässäkin viikonlopussa parasta oli rauhallinen yhdessäolo pitkästä aikaa. Ihan harmittaa, kun näitä tapaamisia on niin harvoin. Tästä viikonlopusta ei ainakaan puhetta puuttunut. Niin harvoin näköjään tapaamme, että puhetta olisi riittänyt varmasti viikoksi taukoamatta.

Seuraavana viikonloppuna pääsin yllättämään erään tuoreen äidin hänen vauvakutsuillaan. Olemme olleet samaan aikaan raskaana ja tämä on selkeästi tiivistänyt meidän suhdetta. Oli ilo päästä viettämään tätä hetkeä hänen kanssaan.

 

Viimeinen viikonloppu näistä ystäväbuustauksista olikin kiva huipennus ja lopetus tälle putkelle. Lauantaina muutama työkaverini halusi järjestää minulle läksiäiset ja tarkoituksemme oli suunnata Porvooseen. Automatkalla suunnitelma kuitenkin muuttui yhden sairastuttua ja päädyimmekin ihanaan kahvila Kinuskillaan. Tämä paikka on kyllä ihanan idyllinen, sekä ruuat ja kakut siellä ovat todella maittavia. Oikein ihana ruoka ja kahvitteluhetki työkavereiden kanssa.

 

Sunnuntaina minulla piti olla ystäväporukan kanssa brunssi. Tämä kuitenkin oli hämäystä ja minulle järjestettiin yllätysvauvakutsut. Teen näistä vielä erillisen postauksen myöhemmin. Täytyy sanoa, että kyllä on ollut ihanat neljä viikonloppua ystävien seurassa, siitä olen hyvin kiitollinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *