Imetys

Olin aina ajatellut, että tulen täysimettämään lapseni. En oikeastaan kovinkaan paljon ajatellut asiaa odotusaikana. Toki tiedostin, että imetys ei välttämättä onnistu. Silti, en osannut kuvitella mitä kaikkea hankaluutta siihen voikaan liittyä. Meillä imettäminen, ei ole mennyt yhtään niin kuin olin suunnitellut. Nyt jälkikäteen harmittaa esimerkiksi neuvolan ja perhevalmennuksen rooli. Siellä puhuttiin hyvin vähän imetyksen hankaluuksista. Lähinnä keskustelu oli sitä, millaisia hyötyjä imetyksellä on vauvalle. Neuvolassa ei odotusaikana edes käsitelty imettämistä. Perhevalmennuksessa oli imetykseen liittyvä kerta, jossa kerrottiin imettämisen hyödyistä sekä esiteltiin apuvälineitä, kuten imetystyyny ja maidonkerääjä.

Sairaalassa vauva sai pelkästään rintamaitoa. Harjoiteltiin imettämistä aktiivisesti. Siitä olen kiitollinen sairaalan kätilöille, kuinka joka päivä auttoivat imetyksen kanssa, esimerkiksi löytämään uusia imetysasentoja. Tarvitsin avuksi myös rintakumia, jota sairaalassa tarjottiin jo vauvan ollessa noin 5 tuntia vanha.  Minulla ei noussut maidot vielä sairaalassa, eikä kotiutuessakaan. Maidot nousivat vasta kun vauva oli 5 vuorokautta vanha. Kun olimme olleet päivän kotona, vauva alkoi muuttua keltaiseksi. Pissaa ei tullut kotona juurikaan. Soitin synnytyssairaalaamme, jotka ohjeistivat aloittamaan korvikkeen antamisen, ettei lapsi kuivu. Annoimme aluksi korviketta lääkeruiskulla imetyksen lisäksi. Ajattelin, että en haluaisi opettaa lasta tuttipulloon. Nopeasti kuitenkin siirryimme tuttipulloon, koska lääkeruiskulla antaminen oli mielestäni melko hankalaa ja sotkuista.

Korvikkeen ansiosta keltaisuus poistui muutamassa päivässä ja vauva alkoi pissaamaan normaalisti.  Vihdoin kun maidot nousivat, oli hyvin onnellinen. Ajattelin, että voimme pikkuhiljaa tiputtaa korviketta pois. Maitojen noustessa, imetin lasta, pumppasin omaa maitoa, mutta silti lapsi jäi nälkäiseksi. Voi sitä itkun määrää kotona. Yksi ilta itkin lähes koko illan huonoa äitiyttäni, kun en edes lasta pysty imettämään. Voi toki olla, että hormoneilla oli hiukan vaikutusta asiaan.

Kun menimme ensimmäisellä kerralla neuvolaan, purskahdin siellä itkuun lähes heti, kun terveydenhoitaja kysyi imetyksen sujumisesta. Neuvolan terveydenhoitaja oli niin kannustava ja ymmärtäväinen. Tämä keskustelu oli itselle hyvin tärkeä. Ei se tee minusta yhtään huonompaa imetin tai en. Vaikka ajattelen, että korvikkeessa ei ole mitään pahaa. Silti täysimetyksestä luopuminen oli minulle vaikea paikka. Jotenkin tämä on myös hassua ajatella kuinka vaikeaksi asian koin. Monet ovat kysyneet minulta imetyksen sujumisesta. Aluksi oli vaikea kertoa, ettei se suju. Samalla tunsin aina pettymyksen asiasta. Olen myös kokenut korvikevastaisuutta joidenkin kommenteissa. Ehkä tämä oli syy, että koin myös häpeälliseksi antaa lapselle korviketta. Oikeastaan välillä koen edelleenkin julkisella paikalla, että minua arvioitaisiin siitä, annanko lapselle tissiä vai pulloa. Tämä on kyllä varmasti vain oma ajatukseni muiden kommenteista.

Ajattelin aluksi, että pääsemme vielä korvikkeesta eroon. Vauva on pian kuukauden ja edelleen meillä menee korviketta lisäksi lähes jokaisella syötöllä. Vauvan maitomäärien kasvaessa, myös korvikemäärät ovat kasvaneet. Pumppaamisen olen jättänyt, koska ne määrät olivat niin pieniä mitä sain pumpattua, ettei se riittänyt vauvalle imettämisen lisäksi.

Olen kokeillut kaikennäköistä, että maitoa tulisi enemmän. Ennen kun sain maidon nousemaan join alkoholitonta olutta. Olin lukenut, että mallasuute saisi maidon nousemaan. Lämmitin rintoja kauratyynyllä, imetin ahkerasti ja lisäksi pumppasin, pidin lasta ihokontaktissa, aloitin imetysteen juomisen. Näistä mistään, ei ainakaan meillä ole ollut tarpeeksi hyötyä. Ajattelin jossain vaiheessa, että varaan vielä ajan imetyspolille, mutta se nyt jäi tekemättä. Neuvolassa on imetyksestä juteltu nyt muutamaan kertaan, katsottu vauvan imuotteen olevan kunnossa, sekä keskusteltu korvikkeen antamisesta.

Nyt ajattelen, että mitä sitten, mitä kukakin lapselleen syöttää. Pääasia, että lapsi saa ruokaa eikä joudu elämään nälässä. Vaikka harmitus olikin suuri, pääasia minulle, että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Miehelleni täytyy kyllä antaa kiitosta myös kannustuksesta ja tuesta. Hänkin on joutunut koville minun imetyspettymykseni kanssa, jota olen vauhkonnut kotona. Imetys ei välttämättä ole helppoa ja siitä olisi hyvä puhua neuvolassa enemmän. Neuvolassa pitäisi mielestäni puhua enemmän siitä, kuinka kivuliasta imetys voi olla tai mitä muita hankaluuksia siihen voi liittyä. Meillä mennään siis osittain korvikkeella ja imetyksellä. Katsotaan mihin asti maitoa riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *