Ensimmäinen joulu vauvan kanssa

Olen aina pitänyt joulusta. Lapsena olin innoissani siitä, että jouluna tapasi paljon sukulaisia ja sai lahjoja. Lapsuudessa meidän jouluperinteisiin on kuulunut aina mm. joulupuuro, aamusauna, hautausmaalla käynti, jouluruoka suvun kanssa sekä lahjojen jako. Nämä perinteet ovat jatkuneet aikuisuuteen saakka. Muistan jo lapsena, kuinka joulussa oli ihanaa, kun vietettiin aikaa yhdessä. Pelasimme lautapelejä tai leikimme uusilla lahjoilla. Aikuisena erityisen tärkeäksi joulussa tekee yhdessä olo. Olen aina tykännyt jouluruuista, mutta sen merkitys on korostunut aikuisena.

Kun tapasin mieheni, joulun vietto hiukan muuttui. Meidän perinteet eivät paljon poikenneet, mutta toki tietysti uudet ihmiset tuovat joulunviettoon uusia tapoja tai joulunvietto paikkoja. Tämä oli meille kuudes yhteinen joulu. Meidän joulu on nyt muutamana vuotena mennyt lähes samalla kaavalla. Mieheni lapset ovat usein tulleet meille muutama päivä ennen aattoa ja syömme jouluaterian jo 23 päivä yhdessä oman perheen voimin. Aattoaamuna mieheni vanhemmat tulevat meille joulupuurolle ja vietämme aamupäivän yhdessä. Usein olemme nyt avanneet meiltä tulevat lahjat jo aamulla, kun lapset ovat kasvaneet isommiksi. Aattoillaksi olemme menneet minun vanhempien luokse syömään, johon kokoontuu sukua äitini puolelta. Joulupäivän ja tapaninpäivän olemme viettäneet vaihtelevasti, usein olemme menneet syömään jommankumman vanhemmille tai he ovat tulleet meille. Riippuen myös siitä millaisella kokoonpanolla olemme. Myös tänä vuonna vietimme joulua näin, paitsi ensimmäistä kertaa olimme joulupäivänä kahdestaan kotona, tai tietysti myös vauvan kanssa. Aikaisempina vuosina on tullut panostettua enemmän ruokiin ja itse tehtyihin lahjoihin. Tänä jouluna vauva vei voiton ja itse tehdyt lahjat jäivät vähiin, vain mysliä teimme lahjaksi muutamille.

Tämä joulu sai vauvan myötä uudenlaisen merkityksen. Vaikka hän ei vielä mitään joulusta ymmärrä, oli ihanaa viettää joulua uuden perheenjäsenemme kanssa. Jotenkin joulu oli vielä entistäkin tunnelmallisempi. Mietimme myös jo tulevaa joulua, millaisia perinteitä meille tulee nyt kuin perheessämme on uusi pienokainen. Vielä ei tiedä mitä lapsemme tulee ajattelemaan joulusta. Jos mietin omi lapsuuden jouluja, voin näin jälkikäteen olla kiitollinen niistä. Silloin korostui yhdessäolo, tunnelma ja rakkaus. Toivoisin, että ne perinteet siirtyisivät myös meidän jouluissa vauvamme lapsuuteen hänen kasvaessa. Vaikka perheeseemme kuuluukin useampi lapsi jo mieheni puolelta, eivät he aina vietä koko joulua kanssamme. Tämä on myös ehkä yksi hämmentävä asia, kun vauva kasvaa. Sisarukset eivät aina vietä koko joulua yhdessä. Päätimme mieheni kanssa, että ensi jouluna haluamme olla kotona koko aaton. Katsotaan kenen kanssa, me sen vietämme. Aiomme varmasti kutsua syömään molempien vanhemmat sekä mahdollisesti sisarukset.

Olen niin huono ottamaan kuvia. Tämä usein harmittaa jälkikäteen, kun tajuan ettei taaskaan joulusta ole juuri yhtään kuvaa. Vaikka nytkin joulua vietimme neljässä polvessa. Vauvamme kolme serkkua oli paikalla. Ja eipä taidettu ottaa yhtään kuvaa, jossa vauva olisi kaikkien sisarustensa kanssa samassa kuvassa ensimmäisenä jouluna.

Vastaa