Ristiäisten järjestelyä

Viikonloppuna oli tärkeä juhlapäivä, kun tyttäremme sai kasteessa nimen. Ristiäiset vietimme kotona. Olimme kutsuneet lähimmät sukulaiset mukaan juhlaan. Vieraita meillä oli noin kolmekymmentä. Koimme ristiäiset pienenä perhetapahtumana, joten emme kutsuneet koko sukua paikalle. Vieraiksi kutsuimme molempien vanhemmat, sisarukset, kummit sekä lapsen kummit. Mukana oli myös minun mummoni, joka on ainut elossa oleva isovanhempi meille sekä minun yksi serkku.

Aloitin ristiäisten suunnittelun jo raskausaikana. Silloin jo mietin tarjottavia, sekä kutsuvieraita. Varsinaisten juhlien järjestämisen aloitimme muutama viikko syntymän jälkeen, kun saimme papin varattua. Ensimmäiseksi suunnittelin kutsut. Tähän aikaan neitimme oli lähes koko ajan sylissä, joten kutsujenkin piti olla hyvin simppelit. Ja näinhän se menikin, kutsut tehtiin osittain vauva sylissä.

Kutsumme olivat siis hyvin simppelit, kannessa kuva ja sisällä kutsuteksti.

Seuraavaksi aloimme miettimään tarjottavia. Päädyimme siihen, että suolaisena tarjoilemme lohikeittoa, kasvisosekeittoa ja leipää lisukkeineen. Kasvissosekeittoa, koska vieraista löytyi yksi vegaaniruokavaliota noudattava. Äitini tarjoutui tekemään keitot, sekä leipoi ihania naansämpylöitä ja saaristolaisleipää keiton kanssa. Olin päättänyt, että makeat aion tehdä itse. HUH, oli siinä hommaa vaikka paljon ei edes ollut tarjottavaa. Ei siinä leipomisessa, mutta koristeluissa ja kodin siivoamisessa ym. valmisteluissa.

Aluksi olin suunnitellut, että tarjoamme täytekakkua, juustokakkua, pullaa, macaronsseja sekä karkkia. Aloin kuitenkin miettiä, meneekö kakkuja niin paljon. Täytekakun halusin ehdottomasti, joten päädyimme siihen, että jätämmekin juustokakun pois. Minua ärsyttää juhlien jälkeen heittää ruokaa roskikseen, näin ajattelin ettei hävikki olisi niin suuri.

Makeita meiltä löytyi pöydästä juhlapäivänä: Täytekakku, pullakranssi, vaahtokarkkeja, suklaata, kaurakeksejä, mansikkakuulia ja macaronsseja. Loppujenlopuksi minulle jäi valmistettavaksi vain täytekakku ja pullakranssi.

En ole mikään kovin hyvä superleipuri, tai ainakaan kakkujen koristelu ei ole minun juttuni. Päädyin silti siihen, että haluan kokeilla tehdä ristiäiskakun itse. Minulla oli selkeä visio millaisen haluan ja aikalähelle sitä päästiinkin. Onneksi myös mieheni on hyvä leipomaan, koska minun ensimmäinen kakkupohjani lensi roskikseen, koska oli jäänyt keskeltä liian raa’aksi. Mieheni joutui alkaa leipomaan kahdeksalta illalla uutta kakkupohjaa, kun seuraavana päivänä oli juhlat. Hänen tekemästä kakkupohjasta tuli onneksi täydellinen. Täytekakun täytteeksi valikoitui mansikkarahkatäyte sekä vaniljarahkatäyte. Kakun kuorrutus tehtiin voikreemistä, jonka maustoin vanilijalla. Kakun päältä löytyi sokerimassasta tehdyt nimikuutiot, kukkia, macaronsseja sekä erilaisia kakunkoristeita.

Pelkäsin aluksi riittääkö kakku, mutta hyvin riitti. Kakku oli tehty 30cm vuokaan ja oli 14 kananmunan kakku. Kakkua jäi melkein puolet. Olen melko tyytyväinen kakun ulkonäköön. Käytin meinaan ensimmäistä kertaa voikreemia kakun kuorutteessa, enkä ole aiemmin käyttänyt tuollaisia koristeitakaan. Ei se nyt ihan samanlainen ole, kuin ammattilaisten tekemä, mutta sopi hyvin meidän ristiäisiin.

Koristeina meiltä kodista löytyi pompomeja, neilikoita ja harsokukkia. Kastepöydälle olin tilannut kukkakaupasta kimpun. Vauvalla oli päällään kastemekko, joka on kiertänyt suvussamme yli 60-vuotta. Ensimmäistä kertaa se on ollut isäni päälle hänen kastetilaisuudessa. Puvun on tehnyt isäni kummi. Myös minut on kastettu samassa mekossa. Mieheni puolella ei ole sukumekkoa tai maljaa, niin myös kastemalja tuli minun suvustani. Sekin on yli 60-vuotta vanha, jossa äitini on aikoinaan kastettu. Kastejuhlan jälkeen vauvalla oli juhlamekko, jonka olimme saaneet tädiltäni.

Kastejuhlassamme laulettiin virsiä kaksi; suojelusenkeli sekä ystävä sä lapsien. Voi sitä kyynelten määrää. Ei meinannut tämä äidin laulusta tulla mitään. Aluksi oli tarkoitus, että isosisko ja -veli olisi laulaneet kummin säestyksellä mestaripiirros- laulun pikkusiskolleen. Tämä jäi kuitenkin pois ohjelmasta. Kastekaavassa mieheni luki pienen raamatun pätkän, isosisko ja kummi luki pienen rukouksen. Päänkuivauksen teki tyttäremme isoveli. Virallisen osuuden jälkeen nautimme tarjottavista, seurustelimme ja avasimme lahjat.

Ihana juhla on nyt takana ja tyttäremme sai kasteessa nimen Janni Elsa Adele. Kirjoitan vielä myöhemmin tarkemmin nimenvalitsemisesta ja kummeista.

Vastaa