Uusioperheen uudet kuviot

Perheemme uuden tulokkaan myötä uusioperheemme kuviot hiukan muuttui. Nyt olemme tilanteessa, jossa yksi lapsi asuu meidän kanssa, mutta loput ei. Pohdimme tätä jo yritysaikana, sekä raskaana ollessa. Miten olla kaikille mahdollisimman tasapuolinen, vaikka sisarukset asuvat erillään.

Olen itse alusta asti halunnut korostaa sitä, että kaikki lapset olisivat kohdeltuja tasapuolisesti. Tämähän ei täysin onnistu, koska meidän yhteinen lapsi asuu meidän kanssa 24/7 ja muut lapset vain osan ajasta. Olemmekin joutuneet pohtimaan, miten huomioimme tätä. Tilannehan on myös siinä mielessä hankala, että muut lapset ovat jo paljon isompia. Joten meidän perheessämme eletään teiniarkea ja vauva-arkea samaan aikaan.

Olen myös itse pohtinut paljon sitä, muuttuuko minun suhtautuminen mieheni lapsiin oman lapsen saatuani. Ennen olen voinut ”omistautua” täysin heille, heidän kiinnostuksille ja harrastuksille, mutta nyt aikani on rajallisempi. En halua, että meidän perheessä tulisi jaottelua ”sinun lapset ja meidän lapsi”. Haluan, että kaikki kokisivat kuuluvansa perheeseen yhtälailla, oli kyse sitten kenen lapsesta tahasta. Tämä tilanne varmaan korostuisi enemmän, jos myös minulla olisi lapsia ennestään. En ainakaan vielä ole huomannut suhtautumiseni muuttuneen, vaikka toki se on eriasia omalapsi kuin bonuslapsi. Mieheni lapset ovat olleet jo vuosia elämässäni ja ovat minulle mielettömän tärkeitä. Vauvan kasvaessa ja ymmärtäessä perheemme rakenteen, tilanne on erilainen. Miten pidämme huolta sisarusten väleistä, sekä pystymme huomioimaan kaikkia tasapuolisesti. Tämä sama haaste voisi olla myös edessä perheissä, jossa on useita lapsia.

Toivoisin, että pystyisin huomioimaan myös mieheni lapsia tasapuolisesti jatkossa. En haluaisi, että suhteemme muuttuu. Nyt kun olen niin kiinni vauvassa, ei minulla ole ollut samanlailla osallistua esimerkiksi heidän harrastuksiin kuin aiemmin. Toivoin kuitenkin, että jatkossa vauvan kasvaessa on aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa heidän kanssa, niinkuin ennen vauvaa.

Tämä on aihe, jota on minun hyvä pohtia. Ehkä myös pohdiskella omia tunteita ja toimintatapoja. Äitiys on niin suuri mullistus elämässäni, että en täysin voi vielä tietää miten se minua muuttaa. Jatkossa tulee varmasti tilanteita, jossa tulemme vauvan kanssa viettämään enemmän aikaa ja käymään paikoissa, mihin muut lapset eivät ”pääse” mukaan. Toki kiinnostuksen kohteetkin ovat erilaiset, mutta kokeeko muut tästä ”epäreiluutta”?. Tai toisinpäin, muut lapset tekevät eri asioita äitinsä kanssa, johon heidän sisarus ei pääse mukaan. Uusioperheessähän hankalaa voi olla myös suvut, lapsilla on osittain eri isovanhemmat ja serkut, mutta voidaanko kaikki olla yhdessä yhtä suurta sukua? Miten sukulaiset suhtautuvat erilaiseen kokoonpanoon? Esimerkiksi syntymäpäivät; kenen syntymäpäivillä on ketäkin kutsuttuna tai vietetäänkö syntymäpäiviä kahdessa osoitteessa.

Mielenkiinnolla odotan, miten meidän perheen kuviot muuttuvat. Tähän asti isommat sisarukset ovat suhtautuneet pikkusiskoon hyvin. Aika näyttää miten kuviomme muuttuvat vai muuttuvatko? Täytyy muistaa pitää itsensä tietoisena siitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja pyrkiä huomioimaan kaikkia tasapuolisesti jatkossakin. Jos jollain on kokemusta tästä, kuulen mielelläni muiden kokemuksia. 🙂

Vastaa