3 kuukautta

Viikonloppuna pikkuruinen vauvamme täytti jo huimat kolme kuukautta. Tuntuu edelleen niin hassulta. Vauva syntyi ihan äsken, mutta edelleen tuntuu siltä, että olisi ollut luonamme aina. Nämä ensimmäiset kolme kuukautta on mennyt ihan hujauksessa. Tuntuu, että vauva kasvaa kovaa vauhtia, ettei edes perässä pysy.

Tuntuu, että päivä päivältä vauvan kanssa on tavallaan helpompaa. Meillä on jo omanlaiset tietyt rutiinit, jotka toistuvat päivästä toiseen. Vauvan itkut on usein tunnistettavissa; milloin on nälkä, milloin sattuu, milloin tylsistyttää, milloin loukkaantuu tai sitten ne himputin selittämättömät itkut, johon haluisin saada vastauksen. Ylipäätänsä kyllä itkut ovat vähentyneet. Kun meillä vatsavaivat helpottivat noin 2 kuukauden iässä, on iltamme olleet paljon rennompia. Enää ei huudeta tuntitolkulla kurkku suorana.

Tähän väliin tuli mieleen, miksi kirjoitan blogin puolelle aina käyttäen sanaa vauva, vaikka olen nimenkin täällä kertonut? Yritänkin nyt opetella kirjoittamaan nimellä!

Janni on oppinut tarraamaan leluista kiinni. Maasta ei ota vielä lelua, mutta jos ne roikkuvat yläpuolella, tarttuu niihin ja pyrkii viemään suuhunsa. Janni osaa kannatella päätään jo todella taitavasti. Kääntymistä ei vielä osata, eikä juuri näytä neidillä olevan opettelun haluakaan. Joskus kääntyy kyljelleen ja ähisee, mutta siinä vaiheessa menee usein hermot.

Yöunia nukutaan pääsääntöisesti klo 20.30-8.30 välinen aika. Yöllä herätään noin kahdesti syömään ja pääsääntöisesti nukutaan omassa sängyssä aamuyöhön asti. Sen jälkeen alkaa hulinat sängyssä ja äidin yöunien parantamiksi otan aina meidän väliin nukkumaan, että voisimme kaikki jatkaa unia klo 5.00 pidempään. Päiväunet nukutaan usein vain vaunuissa pihalla. Tämä asettaa hiukan haasteita, jos liikutaan jossain. Janni kun ei malttaisi muualle nukahtaa, vain ulos vaunuihin. Hereillä hän jaksaa olla noin 2 tuntia. Päikkärit ovat pituudeltaan 30 minuutista 3 tuntiin. Kotona saan onneksi helposti Jannin ulos terassille nukkumaan, eikä hän juuri vaadi nukutusta liikkuviin vaunuihin. Toki välillä olisi kiva, jos nukahtaisi myös sisälle, ettei näin talvella tarvitsisi kokoajan pukea ja riisua.

Käymme kahdessa eri kerhossa, vauvauinnissa ja muskarissa. Menoa riittää siis päiviin. Sen lisäksi tapaamme ystäviä, käymme kaupoilla tai vietämme kotipäiviä. Janni tykkää, kun hänelle luetaan ja lauletaan. Sitä onkin yritetty tehdä aktiivisesti. Kotona ollessamme kahdestaan, monesti laulan Jannille päivän tapahtumia. Onneksi kukaan ei ole kuulemassa 😀 Kirjoja pitäisi hankkia lisää. Täytyykin tehdä kirpparikierros, jos vaikka sattuisi sieltä löytymään.

Janni viihtyy parhaiten leikkimatolla, leikkien leluillaan jos syliä ei lasketa. Janni juttelee paljon ja naureskelee. On pääsääntöisesti aikamoinen hymytyttönen. Tämän kääntöpuoli on se, että osaa olla myös hyvin temperamenttinen. Jos ruoka ei tule sillä sekunnilla tai asento sylissä on väärä, huuto alkaa kovaa ja korkealta välittömästi. Olen miettinyt, että olen kyllä itsekin aika kovapäinen, että varmaan äitiinsä tullut. Eikä minullakaan mikään kovin hiljainen ääni ole :D.

Vierastamista on alkanut ilmaantua jonkin verran. Janni on nyt kahdesti vierastanut meillä kyläilijöitä tai meidän ollessa kylässä. Kun ”joutuu” äidin sylistä jonkun toisen syliin, alahuuli alkaa väpättämään ja alkaa kauhea huuto. Rauhoittuu kuitenkin minun syliin heti. Toivottavasti lyhyt ja ohimenevä vaihe. Muutenkin hassua, kun kokoajan miettii ”mikä vaihe meillä nyt on meneillään”. Vauvat kehittyvät vuoden aikana niin kovaa tahtia, ettei oikein enää tiedä mikä vaihe on milloinkin; onko tiheää imua, tuleeko hampaita vai mikä ihme on? Joskus olisi kyllä kiva päästä vauvojen päänsisälle ja tietää heidän ajatukset.

Hän on meidän oma ihana pieni pöllön poikanen <3 Ja tiedättekö mitä, en olisi koskaan uskonut, että nautin kotona olosta näin paljon. Kaipaan aikuisseuraa ja siksi liikumme paljon kaikkialla, mutta töihin ei ole ollut ikävä. Hassua on ollut huomata itsestä tämäkin puoli. Toiseksi, olen kyllä todella onnellinen tästä pienestä ihmeestä!

Vastaa