Näin ystävänpäivän kunniaksi voisin kirjoittaa ystävyydestä, ystävistäni ja sen merkityksestä. Olen onnekas, että minulla on ystäviä elämässäni paljon. Tutustun ihmisiin helposti ja nautin ihmisten seurasta. Minulla on elämänvarrelta tarttunut monesta käänteestä mukaan tuttavia, kavereita ja ystäviä. Minua kiinnostaa paljon tutustua ihmisiin, joten uskon, että myös siksi eri elämänvaiheista ihmisiä on tullut matkan varrelta elämääni.
Ystävillä on valtavan suuri merkitys elämässäni. Ilman heitä, monet tilanteet eivät olisi olleet niin merkityksellisiä. Ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä kirjoitusta, katselin vanhoja kuvia. (Voikun voisin jakaa niitä tänne, en kuitenkaan tiedä ystävieni mielipiteitä asiasta 😀) Voi että, kuinka ihania hetkiä olen saanut jakaa tärkeiden ihmisten parissa. Ystävien parissa vietetyt hetket eivät aina ole niitä ihania hetkiä. Ystävien kanssa on jaettu puolin ja toisin myös niitä surunhetkiä. Milloin joku on eronnut, tullut petetyksi, menettänyt läheisen tai muuttanut kauas. Ystävyyteen liittyy paljon tunteita ilon ja surun väliltä. Se ehkä siinä ystävyydessä on parhainta, välillä on niitä hetkiä, joita ei toivoisi kenenkään kokevan, mutta sitten taas välillä niitä hetkiä, joita toivoisi olevan kaikilla. Kaikesta huolimatta ystävät ovat vierelläsi, tunteista ja hetkistä riippumatta.
Minulla on paljon ystäviä, joita näen ihan liian harvoin. Olen myös huomannut, että elämäntilanteet heittelevät ystäviä sinne ja tänne, jonka vuoksi ystäviä ei näe niin paljon kuin ennen. Olen myös huomannut, että tietyt elämäntilanteet tuo taas yhteen sellaisia ystäviä, joita ei ole hetkeen nähnyt. Kaikesta huolimatta, oli yhdeydessä usein tai harvoin, monet ystävyydet säilyvät. Vaikka jossain hetkessä oltaisiin yhteydessä päivittän ja jossain hetkessä soiteltaisiin vain kerran vuodessa, voi ystävyys säilyä hyvänä.
Aiemminkin täällä kerroin, että vauvan syntymän jälkeen olen ollut valitettavan vähän yhteydessä ystäviin. Mutta uskon ja toivon, että ystäväni tietävät heidän olevan minulle tärkeitä, vaikka olen nyt ollut huonommin heihin yhteydessä. Kun muistelee aikaa taaksepäin noin 15- vuotta. Silloin ei olisi ollut muuta kuin aikaa luuhata kavereiden kanssa aamusta iltaan. Tätä vaihetta jatkui reilu 20-vuotiaaksi asti. Tässä vaiheessa näin ystäviäni lähes päivittäin. Minulla oli tuohon aikaan myös hyvin tiivis porukka, jossa vietettiin aikaa pariskunnittain, jossa kaikki olivat kavereita keskenään. Tuli eroja, muuttoja ja perheenlisäyksiä ja tämä porukka hiukan hajosi. Enää ei oltu, joka viikonloppu yhdessä. Silti tämän porukan naiset ovat jääneet elämääni pysyvästi. Näen tätä nelikkoa ihan liian harvoin, mutta he ovat minulle todella tärkeitä. Tämän porukan kanssa on tullut reissattua, mökkeiltyä, juhlittua. Tämän porukan kanssa on tullut vietettyä hurja määrä kosteita bileitä. Nyt niitä lähes joka viikonloppu toistuvia bileitä on ikävä enää muistojen vuoksi, eikä sen juhlimisen. Enää minusta ei olisi siihen. Nämä neljä ihanaa naista on tuonut elämääni mielettömän paljon iloa, muistoja, hetkiä, joita en koskaan halua unohtaa. Näiden ihmisten kanssa olen kokenut ihan mielettömän paljon. Olette olleet mukana monessa elämänvaiheessa, niin iloissa kuin suruissa ja niissä elämän suurissa hetkissä. Kiitos kaikista näistä hetkistä, niitä hetkiä toivon lisää kanssanne!
Ystäviä opiskeluiden varrelta minulle on myös jäänyt matkaani, niin toisen asteen opinnoista kuin korkeakouluopinnoista. Heitä näen valitettavasti ihan liian harvoin, kun elämät ovat kuljettaneet meitä eripuolille ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Jos puhun nyt kahdesta ihanasta naisesta, jotka olen saanut elämääni korkeakouluopinnoista. On hassua, että opiskeluaikana, emme viettäneet paljoa aikaa kolmistaan. Jotenkin meistä kuitenkin pikku hiljaa muodostui kolmikko, joiden kanssa pidämme yhteyttä edelleen. Nämä kaksi tärkeää naista ovat olleet tukenani niin monta kertaa. Meidän kolmikossa kaikkien elämänvarrella on tapahtunut hurja määrä muutoksia. Välillä nämä suuret muutokset ovat koetelleet meitä paljon. Tapaamisissa on itketty surua ja iloa. Suuri määrä isoja tunteita. Kun meidän tapaamiset ovat nykyisin niin harvoin, on niihin pakko varata nykyisin enemmän aikaa. Silti tuntuu, että kaikkea ei ehditä puhumaan. Nämä ihanat naiset ovat olleet rinnallani jo yli kymmenen vuotta.
Olen saanut ystäviä myös työpaikoiltani. Ystäviä on tullut niin kesätöistä, kuin vakituisista työpaikoistani. Joidenkin kanssa pidämme yhteyttä usein, joidenkin kanssa harvemmin. Silti, nämä tyypit on minulle tärkeitä ja olen heistä kiitollinen vaikka yhteydenpito on aika vähäistä. Haluaisinkin kertoa muutamasta entisestä ihanasta työkaveristani, jotka kulkevat rinnallani edelleen. En voi kirjoittaa kaikista, koska jos kirjoittaisin kaikista, tämä postaus olisi tuhottoman pitkä. Yksi näistä ystävistä on jäänyt minulle kesätöistäni opiskeluajoilta. Hänen kanssaan olen harvoin tekemisissä, mutta tämä nainen on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Meillä oli ennen tapana aina tavata kesäisin siiderin ja terassin merkeissä. Vaikka loppujen lopuksi tapaamme todella harvoin, olemme jakaneet toisillemme todella paljon omasta elämästämme. Tämä nainen on myös sellainen, jolle tiedän voivani olla yhteydessä ihan koska tahansa. Olemme joutuneet molemmat kohtaamaan elämässä samanlaisia haasteita ja muutoksia, jotka ovat myös jollain tavalla ehkä yhdistäneet meitä. Ihana tyyppi hänkin! Toinen nainen, josta minun on pakko kirjoittaa on nainen nykyisestä työpaikastani, vaikka hän ei enää siellä olekaan. Vaikka en edes vielä tunne häntä niin hyvin. En tajua miten jonkun ihmisen kanssa voi löytyä yhteys niin nopeasti. Tämä maaginen kesä, kun olimme molemmat aika vasta aloittaneet työpaikassa. Keskustelimme paljon elämistämme, ja jotenkin vaan hänelle oli niin helppo puhua, ihan kaikesta! Toivon, että jatkamme yhteydenpitoa edelleen vaikka emme ole enää samassa paikassa töissä. Tämä tyyppi on meinaan niin mahtava persoona, että ilman häntä monet työpäivät olisi ollut tuskaa.
Pakko vielä mainita ihmisistä, joita tämä odotus ja äitiys on tuonut yhteen. Näiden ihmisten kanssa olen saanut jakaa niin paljon tätä uutta arkea ja myllerrystä. Ilman heitä, samaan aikaan samoja kokemuksia jakavia, olisi tämä matka ollut tuskaisempi. Niin ihanaa, kun on ihmisiä juuri samalla hetkellä samassa tilanteessa. Olemme voineet jakaa roikkuvine silmäpusseineen kahvihetkiä yhdessä, kun vauvat hetken nukkuvat samaan aikaan. Todella, todella tärkeää, kiitos niistä hetkistä!
Yksi tärkeä ystävästäni on puolisoni. Hän on minun paras ystävistäni. Ilman häntä, en olisi tässä ja nyt. Tämä mies, on mullistanut minun elämäni todenteolla. Ennen häntä en tiennyt, että parisuhde voisi olla jotain tällaista. Miten jonkun kanssa voi kokea jotain niin suurta yhteyttä. Se yhteys, joka meillä on, on jotain niin ihmeellistä. Miten jonkun ihmisen kanssa voikaan ajatella samaa asiaa sanomatta? Hänen kanssa voin olla oma itseni, juuri sellainen kuin olen ja se tuntuu hyvältä. Hänen kanssa on ihan parasta tehdä asioita yhdessä. Kiitos kun olet juuri sinä, minun vierelläni puolisona ja ystävänä.
Ääh, en haluaisi lopettaa kirjoittamista ihanista ystävistäni, joita minulla on. Tästä kirjoituksesta jäi mainitsematta niin moni minulle tärkeä ihminen. Jos te luette tätä, keitä en täällä maininnut. Äläkää loukkaantuko, haluan, että tiedätte: Olette minulle myös aivan mielettömän tärkeitä <3. Kiitos kaikille ystävilleni matkan varrella, jotka olette kulkeneet vierelläni. Olen kiitollinen yhteisistä hetkistä, siitä, että juuri te olette vierelläni, Kiitos!
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Muistakaa halailla erityisen paljon, muistakaa kertoa rakkaillenne, että välitätte. Muistakaa olla kiitollisia ihmisistä, joita teillä on vierellänne. XOXO!