Opiskelu vauvan kanssa

Aloitin vuosi sitten opinnot ylemmässä ammattikorkeakoulussa työnohella. Pitkään mietin syksyllä mitä teen opintojen kanssa, kun vauva syntyy. Koulussa minulle sanottiin, että vauva on tervetullut luennoille. Ajattelinkin, että no kyllähän minä sitten pystyn käymään ja ilmoittauduin läsnäolevaksi kevään ajaksi. Ei kyllä silloin käynyt mielessä, että vauvan kanssa opiskelu ei mene tosta noin vain 😀 Tammikuussa, kun opinnot alkoivat olin yhteydessä kouluun. Voisinko sittenkin jäädä äitiyslomalle. Ajattelin, että eihän tuon vauvan kanssa luennoista tule mitään. Mietin, että raskaita on opiskelupäivät, kun automatkoissa menee noin kaksi tuntia koululle. Tuskailin tämän asian kanssa pari viikkoa, ennen kuin koulu tammikuussa alkoi. Sain koululta kannustusta yrittää suorittaa osittain kevään opintoja.

Minulla on vakituinen työpaikka, josta pidän. Sen edellytyksenä ei ole koulun loppuun saattaminen. Pohdin, että opiskelen itseäni varten, mihin minulla on kiire valmistua? Toisaalta tunnistan itsessäni piirteen, että jos nyt pidän taukoa, jätänkö sen kokonaan kesken? Tämän kevään kurssit olisi minulle enää viimeiset pakolliset luennot. Mieheni kannusti minua, että kokeilisin suorittaa opintoja. Puhuimme myös siitä, että jos jätän ne syksylle, kyllä ne jotenkin silloinkin järjestyy. Ongelmana oli siis myös se, että jos jättäisin nämä opinnot syksyyn, muuttuu opintokokonaisuus erilaiseksi. Asia vaan jotenkin ajautui niin, että päätin kokeilla opintoja.

Jannin kanssa ensimmäinen kerta koululla sujui hyvin. Kävimme tutkimusryhmässäni opinnäytetyötä varten. Se kesti vain pari tuntia ja neiti jaksoi sen hienosti. Kunnes tuli seuraavat luennot, ei enää mennytkään niin hienosti. Janni vierasti todella paljon. Ei meinannut millään rauhoittua nukkumaan. Oltiin 9-14.00 välinen aika koululla. Ei siinä oma keskittyminen ollut kyllä kovin hyvää. Seuraavalla kerralla mieheni järjesteli työt niin, että Janni pystyi jäämään kotiin hänen kanssaan. Muutaman kerran olen joutunut järjestelemään etätehtäviä korvatakseni luentoja ja paristi olen Jannin kanssa ollut muutaman tunnin koululla.

Innokas opiskelija

No, ei siinä mitään vaikka luennot pystyisi hoitamaan. En tiedä kuuluuko kaikkiin YAMK- opintoihin paljon etätehtäviä, mutta ainakin meidän kuuluu. Tehtävät, joihin pitäisi paneutua lukemalla ja kirjoittamalla kotona. Ei olekaan aina niin helppoa vauvan kanssa. Tuntuu välillä, kun lukee jotain, että aivoni on vauva-arjessa muuttunut mössöksi. Se vähäinenkin keskittymiskyky mikä ennen oli, on nykyisin olematon. Olen tehnyt tehtäviä viikonloppuisin, kun mies on Jannin kanssa, päivisin päikkäreiden aikaan sekä iltaisin kuin Janni menee nukkumaan. Se on kyllä huonoin mahdollinen aika. Silloin haluaa vaan istua sohvalla päivän jälkeen ja nauttia hiljaisuudesta. Joskus täytyy vähän luovia, kun deadline alkaa lähestyä. Olen yrittänyt tehdä tehtäviä Jannin ollessa leikkimatolla. Meillä se ei ainakaan toimi, kokeiltu on. Ja toisaalta, Jannin ollessa hereillä on kiva antaa hänelle kaikki huomio. Välillä vaan jää oma aika niin vähälle, että pakko yrittää kaikkea 😀

Viikonloppuna minun piti palauttaa yksi isompi strategisen johtamisen tehtävä. Tuskailin ja stressasin tästä ihan mielettömästi. Monesti kävi mielessä jo luovuttaa. Mieheni kanssa sovittiin, että olisi Jannin kanssa viikonloppuna, että ehdin paremmin kirjoittaa. No kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isommilla lapsilla oli pelejä, synttärit ym. Jotenkin ihmeellisesti sain tehtävän kaikesta huolimatta kasaan ja palautin jopa reilu kolme tuntia ennen kuin palautusaika umpeutui. Mikä helpotus, tehtävä oli valmis. Maanantai teki mieli leijailla pilvissä, tehtävä tehty ja sain edellisen kurssin arvosanan, josta olin saanut 5?! Mitä ihmettä!!

Pysähdyinkin miettimään, että perhana, olen saanut suoritettua lähes kaikki suunnitellut opinnot tältä keväältä. Enää yksi 3 op kurssi, joten kai se menee tässä niinkuin nämä muutkin. Onneksi uskalsin lähteä kokeilemaan. En kyllä yhtään tiedä miten olen saanut tämän onnistumaan, mutta jotenkin se on vain mennyt. Ehkä tämä valvominen ja väsymys saa minut vaan suoriutumaan näistä tehtävistä paremmin kuin virkeänä.

Suurin stressin aihe minulle tällä hetkellä opinnoissa on opinnäytetyö. Se vaatisi niin paljon aikaa ja sitä KESKITTYMISTÄ! Olen jättänyt sen nyt vähän tauolle. Toivon, että kesällä olisi aikaa keskittyä kirjoittamiseen. Olen sellainen ihminen, kun jotain päätän niin tavalla tai toisella saan sen usein onnistumaan. Toivottavasti tämä pätee myös opinnäytetyössäni. Ilman Jannia minun oli tarkoitus valmistua tänä keväänä. Se ei toteudu, mutta katsotaan jos vaikka jouluna. Ei sillä valmistumisella niin kiire, kuten ylempänä mainitsin, opiskelen itseäni varten. Ei minulla ole mihinkään kiire. Sen voin kuitenkin todeta, ei ole helppoa opiskella vauvan kanssa, mutta ei myöskään mahdotonta. Ehkä helpottuu, kun Janni kasvaa ja voi olla hoidossa, jos saisin opiskeltua. Aika näyttää miten käy.

Opiskelu on tuonut stressiä, mutta sen toinen kääntöpuoli vauva-arken keskellä on ollut ”oma aika”. No, ei se nyt sellaista mukavaa omaa aikaa ole ollut, mutta olen saanut aivoilleni erilaista virikettä ja muuta ajateltavaa kuin kakkavaipat. Vaikka nautin mielettömästi Jannin kanssa arjesta, tarvitsen myös muuta ajateltavaa. Opinnot on tuoneet mukavasti haastetta omaan elämään.

Vastaa