Raskausarpia, -kiloja ja kropan muutoksia

Taisinkin jo aiemmin kirjoittaa, että raskauden aikana minulle tuli 20 kiloa lisää. Pian synnytyksen jälkeen niistä tipahti ensimmäiset 12. Tammikuussa tipahti vielä pari kiloa. Sitten tuli stoppi. Yhtään kiloa ei ole liikkunut ja itseasiassa yksi on tullut takaisin. Ei sillä, että olisin asialle tehnytkään mitään, jos ei karkin, sipsin, jäätelön ja muiden herkkujen syöntiä lasketa. Alkuvuodesta minulle tuli kauhea tarve päästä kiloista. Mietin miten ja koska voisi aloittaa treenaamisen tai entä miten ruokavalio imettämisen kanssa? Hetken aikaa elinkin vähän terveellisemmin, kunnes väsymys ja laiskuus sai minut takaisin herkkujen kierteeseen ja sohva vei voiton. Haittaako se?

Oikeastaan muutama kuukausi sitten vasta hyväksyin kroppani, juuri sellaisena kuin se on. Mitä sitten, jos raskaus jätti minuun noin 7 kiloa ylimääräistä? Mitä sitten, jos vatsani on täynnä haaleita raskausarpia? Olen iloinen ja tyytyväinen, että kroppani on pystynyt toimimaan niinkuin toimi. Tärkeämpää minulle on se, että voin ja jaksan hyvin. Ei niillä kiloilla ja arvilla ole mitään väliä. Jannin syntymän jälkeen, on korostunut mieleeni myös ajatus siitä, miten haluan puhua kehostani. En halua, että tyttäreni oppii sen, ettei ikinä oltaisi tyytyväisiä siihen miltä näyttää tai koska pitää laihduttaa. Haluaisin opettaa, että kaikki ovat sellaisia kuin ovat ja toivottavasti myös oppivat olemaan tyytyväisiä siihen.

Olen puhunut ystävieni kanssa paljon kasvukäyristä. Mietin, että ne saattavat saada monelle vanhemmalle stressin ja mielipahan. Kaikki lapset ovat yksilöitä ja kasvavat eritavalla. On hyvä, että kasvua seurataan, mutta mielestäni näissä ei huomioida tarpeeksi lapsen yksilöllisyyttä tai sitä, minkä kokoisia vanhemmat ovat. Ollaan huolissaan hitaasta pituuskasvusta, mutta jos molemmat vanhemmat ovat alle 170cm pitkiä, voiko lapsi silloin kasvaa valtavaa tahtia? Tai toisinpäin, jos vanhemmat ovat todella pitkiä, niin on oletettavaa todennäköisemmin, että lapsestakin tulee pitkä. Jos ruokasuositukset ja liikuntatottumukset ovat kunnossa, pitääkö näistä nostaa aina niin iso numero? Mietin vain, millaista hallaa lapselle saadaan aikaiseksi, kun joka käynnillä otetaan puheeksi lapsen liian suuri tai pieni kasvu?

Vauvojen kohdalla on myös paljon kommentointia muilta ”onpa iso, pieni, lyhyt, pyöreä”. Mikä olisi sitten hyvä? Tiedän, että saatan itsekin sortua kommentoimaan vauvojen kokoa. Yritän nykyisin aina muistaa, että kaikki ovat yksilöitä ja en voi tietää miten vanhempi siihen suhtautuu. Tässä minulla on opeteltavaa. Tämä kirjoitus nyt poikkesi hiukan alkupesäisestä aiheesta, mutta tärkeä aihe liittyen siihen, miten hyväksyn itseni. Hassua omassa kropassani on se, että toisaalta hyväksyn kroppani nyt paremmin kuin koskaan, vaikka painan tällä hetkellä enemmän, kuin olen koskaan painanut (jos raskautta ei lasketa). Olen yrittänyt oppia tykkäämään raskausarvistani, koska en voi tietää saako niitä koskaan pois. Mielummin käytän energiani siihen, että opin hyväksymään ne, kuin miettiä miten ne lähtee pois.

Minulla on ollut arpia jo ennen raskautta ja arvasinkin, että niitä tulee varmasti raskauden aikana. Aika pitkään mentiin muutamalla haalealla arvella, mutta ihan loppuraskaudesta, kun vatsa alkoi laskeutua yhtäkkiä, koko vatsani repesi. En ehkä täysin usko siihen, että ne voisi rasvalla ehkäistä. Rasvasin vatsaani suht.paljon, koska sitä kiristi koko ajan raskaana 😀 Nyt punaiset arvet ovat aikalailla haalistuneet, mutta edelleen ne koristavat kroppaani, muistutuksena siitä kuinka ihanan pienen ihmeet olen saanut aikaan.

Oman kropan muutokset olen huomannut paljon vaatteissa. Kotona olen lähes aina legginsseissä tai muissa löysissä vaatteissa. Yksipäivä, kun kokeilin tiukkoja farkkuja, jotka eivät todellakaan jousta, tajusin kuinka paljon olisi matkaa entiseen kokooni. Vaikka kiloja on, ja vatsa on täynnä löysää nahkaa, myös muita muutoksia on. Mielestäni lantioni leventyi aika paljon. Sen olen huomannut monissa pitkissä takeissa. Myös kengän kokoni kasvoi noin puoli numeroa. Ennen jalkani oli 37-37,5 ja nyt se on 37,5-38. Monet ennen tiukemmat kengät eivät nyt enää mahdu jalkaani. Olen ostanut yhdet uudet kengät raskauden jälkeen ja ne on nyt ollut kokoa 38. Tämä on aika ärsyttävää, koska joudun uusimaan lähes kaikki kenkäni. Ei sillä, että kenkien ostaminen olisi vastenmielistä, mutta taloudellisesti ei kannattavaa 😀

Vaikka en mahdu kaikkiin kaapissa oleviin vaatteisiin, olen itsestäni ylpeä ja tyytyväinen. Voin hyvin ja olen onnellinen. Eikä onnellisuuteni tai hyvinvointini perustu siihen, minkä kokoiset vaatteet päälleni menevät. Se mistä haluan pitää kiinni on se, että en kiellä itseltäni kaikkea ja jaksan touhuta Jannin kanssa. Liikunta ja liikkuminen on ollut minulle aina tärkeää. Mutta tärkeää niin, että tykkään liikkua, niin että jaksan paremmin. Tällä hetkellä se tarkoittaa minulla vaunulenkkejä ja satunnaisesti muuta liikuntaa. Opetellen menemään eteenpäin uuden kropan kanssa, se ei enää käyttäyny niinkuin vanha kroppani.

Tässä minä olen, onnellisena uudessa kropassani. Kiitollisena pienestä liikuntahetkestä luonnossa. Ei paineita laihdutuksesta, mutta innoissani itseni haastamisesta.

Comments

  1. Kikka says:

    Voi ihana sä🧡 paljon samaistuttavaa. Asiat tärkeysjärjestykseen🙏😉 Noi kasvukäyrät on myös viime vuosina puhututtanut meidän ystäväpiireissä paljon. Itse sain kokea raskaan tien asiaan liittyen esikoisen kanssa jo synnäriltä asti. Mulla olis kyllä enemmänkin puhuttavaa aiheesta. Ehkä jatketaan privan puolella😚

    1. JauJau JauJau says:

      Kiva, jos tekstiini voi samaistua. En ole yksin ajatusteni kanssa. Kasvun seuraaminen on hyvä asia, sekä Suomen neuvolajärjestelmä. Jotenkin kuitenkin näistä käyristä on tullut monelle enemmän stressiä kuin hyötyä. Saa laittaa viestiä, niin voimme vaihtaa ajatuksia lisää.

Vastaa käyttäjälle Kikka Peruuta vastaus