Lapsettomien lauantai

Huomenna on monelle äidille tärkeä päivä, kun juhlitaan äitinpäivää. Ennen äitienpäivää, on kuitenkin myös hyvä juhlia ja muistaa niitä, joille äitienpäivä voi olla hyvin raskas. Tämä päivä voi koskettaa niitä, jotka vielä haaveilevat lapsesta tällä lapsettomuuden matkalla, niille, jonka haaveet ovat jo muserrettu hautaan tai niille, joiden pitkä ja kivinen matka päättyikin onnellisesti.

Me kuulumme tuohon viimeiseen onnelliseen joukkoon, mutta silti tämä päivä on minulle erityinen. Muistan näitä lauantaita, kun vertaistuki oli tarpeen. Tänä viikonloppuna monet lapsettomuudesta kärsivät kokoontuvat yhteen tai eri foorumeille hakemaan tukea. Äitienpäivä on aivan ihana juhla, mutta se voi olla myös todella vaikea. Äitienpäivänä usein sosiaalinen media täyttyy muiden onnesta ja juhlasta. Tämä ei ole mitenkään väärin, mutta monelle juuri tuona päivänä voi olla vaikeaa katsoa yhtään päivitystä. Vaikka muiden onni ei ole itseltä pois, lapsettomuudessa katkeruus ja suru vaan nostaa päätään tiettyinä hetkinä.

Äitienpäivä on ollut minulle aina tärkeä juhla ja on ilo juhlistaa omaa äitiäni. Viimeiset vuodet tämä on ollut myös minulle vaikea juhla. Tämä toukokuun toinen sunnuntai on usein ollut se juhla, jolloin tekisi mieli jäädä vain sänkyyn. Muistan, kun muutama vuosi sitten askartelin miehini lapsen kanssa äitienpäiväkorttia hänen äidille. Oli niin ihana nähdä lapsen riemu, mitä hän haluaa valita äitinsä korttiin. Samalla tuntui, että kyyneleet tulevat silmiini, että minä en ehkä koskaan saa olla se, jolle oma lapseni haluaa tehdä kortin.

Simpukka ry on tahattomasti lapsettomien yhteisö. Heidän kautta on mahdollista saada vertaistukea, oli sitten hoidoissa, jo lapsen saaneita tai niitä, joita lapsettomuus jollain tavalla koskettaa. He ovat jakaneet 10 asiaa, joita lapseton ystävä ei välttämättä pysty kertomaan. Nämä vinkit ovat niin koskettavia ja mielestäni juuri osuvia, joten haluan jakaa nämä asiat.

Oman lapsen syntymän jälkeen, tämä aihe on jotenkin entistä kipeämpi. Ehkä siksi, että lähipiiriini kuuluu ihmisiä, joita tämä aihe koskettaa edelleen. Omaa lasta ei ole, vaikka kuinka tahtoisi, toivoisi ja yrittäisi. Jos minusta tuntui silloin pahalta, kun toivoa vielä oli. Miltä tuntuu silloin, kun toivoa ei enää juurikaan ole? Tänä päivänä, en halua valittaa siitä, kuinka yöuneni ovat jääneet vähäiseksi, siitä kuinka lapseni on kiukkuinen. Tänään haluan olla onnellinen siitä, että meidän matka päättyi onnellisesti ja olla tukena niille, jotka ovat vielä matkalla. Haluaisin muistuttaa, että monille lisääntymisestä kysyminen on todella musertavaa, joten muistakaa kunnioittaa toisten yksityisyyttä. Halauksia ja hyvää lapsettomien lauantaita kaikille!

Vastaa